Hidas elämä ja pitkä perspektiivi - tulevaisuuden kirjasto aukeaa vuonna 2114!

Tämä on tosi tarina. Muuan ruotsalainen mies, jonka nimen kohta mainitsen, perusti aikakauslehden, joka ilmestyy kerran sadassa vuodessa. Hän perusti sen jo joku vuosi sitten. Toimitus kokoontuu ilmoituksensa mukaan pari kertaa vuodessa. Ainakin yksi artikkeli on jo jätetty ensimmäistä numeroa varten.

Lehden ensimmäinen numero on suunniteltu ilmestyväksi vuonna 2100. Tässä ei ole kirjoitusvirhettä: siis vuonna 2100.

Lehden nimi on kuulemma Svängtapp. Se tarkoittanee heilurin napaa tai sitä tappia, mistä  heiluri liikkuu. Lehdellä ei ole kotisivuja.

Mitä ihmeen järkeä on perustaa lehti, joka ilmestyy vasta, kun sen perustajakin on mitä todennäköisemmin kuollut? Ja jonka toinen numero tulisi vuonna 2200.

Perustaja on Torbjörn Elensky, kirjailija ja kulttuuriskribentti. (Ruotsissa kulttuuriskribentti tarkoittaa arvostettua intellektuellia ja kirjoittajaa.)

Kerrottakoon, että samankaltaisia projekteja on muitakin. Taiteilija Katie Paterson Skotlannista perusti vuonna 2014 Tulevaisuudenkirjaston (engl. Future Library Project). Ajatus on, että Tulevaisuudenkirjasto tilaa joka vuosi sadan vuoden ajan yhden kirjan joltakin maineikkaalta kirjailijalta. Kirjojen julkaisu aloitetaan vuonna 2114, siis sata vuotta tämän kirjaston perustamisen jälkeen.

Julkaisemista varten on istutettu 1 000 puuta Nordmarkaskogeniin Oslon laitamille. Niistä tehdään paperi, jolle kirjat painetaan ja jolta ne sitten luetaan.

Siis vuonna 2114.

Projektin edustajat saattavat kertoa, että mukana on jo teoksia muiden muassa Margaret Atwoodilta, David Mitchelliltä ja Sigurjón Birgir Sigurðssonilta (Sjón). Myös Karl Ove Knausgaard ja eteläkorealainen Han Kang ovat mukana.

Kun tuo vuosi 2114 sattuu olemaan 14 vuotta myöhemmin kuin Svängtapp-lehden ensimmäinen numero ilmestyy, Svängtappin toimitus joutuu lähtemään siitä, että kirjat arvostellaan vasta lehden toisessa numerossa vuona 2200.

Nähtävästi toimitus ei pidä mahdottomana, että vaikka lehden nykyinen johto ei olisikaan tilaisuudessa tuottamaan ensimmäistä numeroa, niin he kuitenkin saisivat jonkun johtamaan ensimmäisen numeron ilmestymistä. Toisen numeron ilmestyminen jää sitten vieläkin tuntemattomamman tulevaisuuden peittoon.

Kolmaskin tällainen tulevaisuuden hanke on mainita. Halberstadtin kaupungissa Saksassa on vuodesta 2001 soinut John Cagesin urkuteos ”As Slow As Possible” (Niin hitaasti kuin mahdollista). Sen lasketaan kestävän 639 vuotta. Aplodien ja musiikkiarvostelujen aika olisi siis vuonna 2640.

Svängtappin toimitus toteaakin, että tämän Cagesin urkuteoksen arvostelu ilmestyy, jos kohtalo suo, lehden kuudennessa numerossa vuonna 2700.

Svängtapp-lehden perustaja kiistää, että lehden perustaminen olisi vain pilantekoa tai jokin taiteellisen esittämisen performanssi.

Lehden tarkoitus on auttaa näkemään sitä, mitä emme näe, kun katsomme asioita vain omasta perspektiivistämme, oman aikamme pienestä, kapeasta horisontista.

Elämä on jotakin paljon suurempaa.