Jos ihminen ei voita tekoälyä, siitä voi syyttää itseään

Tekoäly tukee osaamista ja yksilöllisyyttä. Juuri tekoälyn luomat mahdollisuudet saavat meidät uudelleen arvostamaan osaamista, tietämistä ja yksilöllisyyttä. Syitä on kaksi.

(Julkaistu aikaisemmin: Talouselämä 26.3.2023.)

Kun henkilökohtaiset tietokoneet alkoivat yleistyä 1980-luvulla, monet julistivat, että sellaiset kapineet tappaisivat luovuuden. Jotkut vannoivat, etteivät ikänään tulisi sellaisia käyttämään.

Tekoälyyn suhtaudutaan monesti samalla tavalla. Epäilijät väittävät, että tekoäly ei luo mitään niin arvokasta ja omaperäistä kuin ihminen – miettimättäkään sitä, kuinka omaperäistä ihmisten toiminta aina edes on.

Silti juuri tekoälyn luomat mahdollisuudet saavat meidät uudelleen arvostamaan osaamista, tietämistä ja yksilöllisyyttä. Syitä on kaksi. Ensinnäkin tekoälyn keräämän aineiston ja sen analysoinnin avulla voidaan päästä todella merkittäviin ja uudenlaisiin löytöihin.

Ihmisen kyky huomata säännönmukaisuuksia suuresta aineistosta on huono. Jo aineisto, jossa on muutama kymmen tietuetta ja useampia muuttujia, on ihmisen analysoitavaksi mahdoton.

Toinen syy tekoälyn tuomaan tietämisen ja yksilöllisyyden kasvuun on ilkeä niitä kohtaan, jotka esiintyvät asiantuntijoina. Kiinnitämme harvoin huomiota siihen, mitä he tarkalleen ottaen sanovat. Pidämme heitä asiantuntijoina, koska he esiintyvät julkisesti.

Se, mitä esitetään, on liian usein tyhjänpäiväistä. Puhuvat päät selvittävät sitä, kuinka tärkeää on tehdä toimenpiteitä ja tarttua haasteisiin. Tulevaisuuden ennakoinnin tulos on se, että voi tapahtua niin tai näin.

Tekoälyn vuoksi vain yleisiä hokemia sisältävää kieltä ei enää voi pitää viisautena.

Juuri siksi tekoäly kasvattaa persoonallisen sekä yksityiskohtia ja yllättäviä näkökohtia – tietoa! – sisältävän puheen merkitystä. Toimittajat voivat kysyä asioista sekä tekoälyohjelmilta että studiovierailta. On luonnollista pohtia asioita tekoälynkin luomista lähtökohdista.

Opettajia, jotka pelkäävät tekoälyllä tehtyjä opiskelijatöitä, voi lohduttaa sillä, että suullinen esitys paljastaa tietämisen määrän.

Tekoälyyn toki sisältyy vaaroja. Tekniset järjestelmät voivat kasvaa liian monimutkaisiksi ja siksi hallitsemattomiksi sekä vaikutuksiltaan yllättäviksi.

Pahinta on, jos tekoälyn etummaiset saavutukset jäävät roistovaltioille tai muille toimijoille, jotka ovat demokraattisen valvonnan ulottumattomissa.

Turvallisinta on siksi tekoälyn määrätietoinen kehittäminen. Silloin tekoälyn vaaroihin voidaan paneutua.

Tekoäly voi olla renki ja ystävä. Voimme seurustella älykkäiden robottien kanssa ja opiskella niiden kanssa. Ne voivat vahtia terveyttämme. Tekoäly voi tuottaa leluja ja lemmikkejä, jotka ovat tarpeeksi aitoja, ja voivat korvata nykyiset lemmikit, jopa osan ihmissuhteista.

Kuitenkin silloin, kun olemme ihmisten kesken – ja vaikka seurassa olisi älykäs robottikin – joudumme tekoälyn ansiosta puhumaan persoonallisemmin ja ymmärrettävämmin. Muistamisesta ja ulkoa oppimisesta tulee tekoälyn vuoksi tärkeämpää kuin vuosikymmeniin. Joudumme muistamaan ulkoa runoja ja matematiikan kaavoja.

On osattava sitä tietoa, mikä tukee yksilöllisyyttämme ja mitä koneiden algoritmit eivät ole vielä siinä hetkessä keksineet.

Ja jos meitä ei erota tekoälystä, se on oma vikamme!