Miten virpojista tuli pikkunoitia - eli hyvää pääsiäistä!

Vuodenaikojen rytmit ja pienetkin käännökset elämässä ovat aina yksi syy elvyttää magian maailmaa. Tällaista magiaa seuraan omassa elämässäni, joskin usein vain pienielkeisesti. Pääsiäinenkin on elämässäni vain kevään siirtymäriitti. Siirtymäriittejä tunnetaan kaikilta niiltä vuosituhansilta, joilta ylipäänsä tiedetään ihmisen elämästä. Muutoksen kunnioittaminen magian menoin on ihmisen eksistentiaalisia myyttejä. Niistä tavallisin ja arkisin on kokoontuminen yhteiselle aterialle - milloin mistäkin syystä.

Kiertelevät pikkunoidat, pääsiäisnoidat, kuuluvat suomalaiseen pääsiäisperinteeseen. Pidän sitä hauskana ja kivana pikkukarnevaalina, jossa - kuten Mikael Agricolan ansiosta suomen kielessäkin - yhdistyvät läntinen ja itäinen perinne.

Pohjanmaalaiset trullit ja itäsuomalaiset virpojat yhdistyivät vasta toisen maailmansodan jälkeen. Mutta miten ja miksi, kas siinä on nykyisten pikkunoitiemme tarina.

Noitavainojen aikaan nykyisen Suomen alueella lentäviä noitia tavattiin vain Länsi-Suomessa, eniten Pohjanlahden rannikolla ja Ahvenanmaalla. Sisä-Suomessa tai Itä-Suomessa niistä ei monikaan tiennyt mitään, eivät edes kaikki papit.

Lentävät noidat kuuluvat länsieurooppalaiseen pahan ja paholaisen kanssa liittoutuvan noidan perinteeseen. Pohjanmaan trullit ovat osa samaa perinnettä mutta hiukan kiertoteitä. Trullit olivat vaarallisimpia juuri sinä samana ajankohtana, kun Jeesus joutui kristinuskon kertomusten mukaan ristiinnaulittavaksi ja haudattiin - siis pari päivää ennen pääsiäissunnuntaita. Jumaluus katosi hetkeksi ihmisten keskuudesta. Siksi pahat henget saattoivat mellestää mielensä mukaan.

Pääsiäismagian taustalla on kuitenkin ikivanhat, arkaaisen magian kevätriitit. Niinpä pääsiäistaioilla on toinenkin, aivan epäkristillinen perinne eli ikivanha vuodenajan siirtymäriitti.

1800-luvun lopulla trulliperinne, joka alkujaan oli rajoittunet melkeinpä vain suomenruotsalaisten piiriin, muuttui melko yleiseksi lasten perinteeksi Pohjanmaalla. Lapset kiertelivät ja keräsivät almuja ja varoittivat kepposista, joista pyynnön torjunut saisi kärsiä.

Sen sijaan virpojat olivat alkuun lähinnä itäsuomalainen, jopa vain ortodoksisen uskonnon perinne. Virpojat eivät olleet noitia ollenkaan puhumattakaan, että osaisivat lentää. Taikomisenkin kanssa oli niin ja näin.

Katolisen kirkon pääsiäismenoihin kuului palmunlehvien siunaaminen. Tapa jäi pois 1500-luvulla syntyneistä protestanttisista suunnista, mutta ortodoksisen kirkon piirissä Itä-Suomessa ja Karjalassa tapaa on seurattu myös myöhemmin. Virpominenkin kuului tähän menoon.

Palmunlehvien siunaaminen syntyi siitä muistosta, kun Jeesus saapui aasilla ratsastaen Jerusalemiin ja kaupunkilaiset tervehtivät häntä palmunlehvin ja levittivät niitä hänen kulkunsa eteen.

Tietenkään palmunlehviä ei täällä ole revittäviksi. Siksi käytettiin pajunoksia, ja - totta kyllä - "pajunkissathan" ovat kauniita keväällä ja muistuttavat muutoksesta, joka on tulossa. Pajunoksista tuli virpapajuja.

Virpapajut siunattiin lauantaina ennen palmusunnuntaita pidetyssä jumalanpalveluksessa. Sitten lapset koristelivat virpapajut, keksivät omia runoja tai lainasivat vanhoja säkeitä, siunaussanoja ja loruja.

Virpominen aloitettiin kummeista ja muista läheisistä ihmisistä. Vääpelimäiseen tyyliin töräytetty "karkki tai kepponen" ei kuulunut asiaan. Virpapajuilla siunattiin ja toivotettiin hyvää onnea. Uhkaaminen olisi ollut hiukan sopimatonta siksikin, että aikana, jolloin uskottiin magiaan, uhkaus saattoi jonkun mieletä käydä toteen.

Palkkiota ei vielä virvottaessa voinut nauttia. Pääsiäistä edelsi 40 päivän paastoaika. Se ei tietenkään tarkoittanut täyttä paastoa, vaan usein vain vähän kevyempää, vähemmän juhlallista ja yksinkertaista ateriaa. Lihaa piti välttää. Puurot ja kala kävi hyvin. Palmusunnuntain ja pääsiäissunnuntain välinen aika, piinaviikko, saattoi olla tiukimman paaston aika - sehän on kristinuskon mukaan Jeesuksenkin kärsimyksen aikaa.

Mutta pääsiäissunnuntaina ilo palasi, kun mukavalla aterialla korvattiin piinaviikon kärsimykset. Silloin sopi virpojienkin herkutella. Se oli ritualistisen aterian päivä.

Juuri tuona päivänä meistä monet juhlivat kevättä ja elämän kiertoa, monet myös uskonnon ihmettä.

Yleistyvien pääsiäiskorttien myötä virpojien ja trullien kulttuuri oli ehkä jo vähän yhdistymässä ennen toista maailmansotaa. Toisen maailmansodan jälkeen virpojat ja trullit sekoittuivat. Syitä on muutama. Sotapakolaiset valtakunnan menetetyiltä alueilta, kaikkiaan yli 400 000 henkeä, toivat omat tapansa ja kulttuurinsa. Sitten kouluissa ja myöhemmin yleistyneissä lastentarhoissa tuli tavaksi kertoa erilaisista perinteistä ja keksiä leikkiä. Se toi virikkeitä ja uusia leikkejä ja tuki kasvatustyötä. Lasten leikeissä ja opetuksessa vuodenajan maagiset rytmit ja elämän käänteet ovat aina mukana!

Vielä sekin vaikutti asiaan, että perinteistä kerrottiin useimmiten nojaamalla tunnettuihin Pohjanmaan pitäjien paikallishistorioihin. Niitä oli Pohjanmaalta ja Länsi-Suomesta paljon toisin kuin Itä-Suomesta ja Karjalasta, josta ne yleistyivät vasta 1900-luvun lopulla.

Perinteiden sekoittumisen viimeisteli suuri maaltamuuttoaalto 1960- ja 1970-luvulla. Tuolloin miljoona ihmistä muutti maalta taajamien asutuskeskuksiin ja kaupunkeihin.

Niin syntyi myös nykyaikainen pääsiäisnoitien kulttuuri.

Itäsuomalainen tai karjalainen piirakkakulttuuri sen sijaan ei levinnyt. Saimme vain karjalanpiirakat mutta monenlaiset muut itäsuomalaiset ja karjalaiset leivonnaiset ovat jääneet vähälle huomiolle tai kokonaan unholaan.

Pääsiäinen on kristillisen kirkon suurin juhla. Siihen nähden on mielenkiintoista, että kristillisten kirkkojen kesken pääsiäisen oikeasta - oikeasta? - paikasta ja sen määrittämisestä on keskusteltu ainakin 1500 vuotta ellei peräti ajanlaskumme alusta alkaen. Monimutkaisen laskukaavan mukaan se on nykyisin aina jossakin kohtaa maaliskuun 22. päivän ja huhtikuun 25. päivän välisena aikana.

Jo taannoin edesmennyt äitini sanoi, että pääsiäisen aikana on aina huono ilma (ainakin ennen pääsiäissunnuntaita). Hän antoi ymmärtää, että se johtui juuri pääsiäisen uskonnollisesta luonteesta. Me lapset saatoimme perin usein osoittaa, että olikin kaunista. Äiti kuittasi sen johtuvan vain siitä, että pääsiäistä aina siirrellään.

Hyvää pääsiäistä!