Naiset valitsevat presidentin 2024

En tohdi ottaa kantaa ehdokkaisiin. Mutta vertailen Haaviston ja Halla-ahon asemaa sekä ihmettelen Aaltolaa ja Anderssonia. Mainitsen lisäksi pari hyvää  sanaa Urpilaisesta, Rehnistä ja kaiketi ainakin tammikuun vahvimmasta voittajaehdokkaasta, Stubbista.

Sosiaalidemokraatit ovat olleet vähiten puolueuskollisia presidentinvaaleissa. Se on paradoksaalista, koska viime vuosikymmenien presidentinvaaleissa he ovat olleet myös hyvin menestyksekkäitä.

Sen lisäksi on erikoista, kuinka monet Sdp:n eturivin poliitikoista ovat tehneet poliittisen haaksirikon tai kadonneet eturivistä. Paavo Lipposen aika meni, eivätkä Eero Heinäluoma ja Antti Rinne kasvaneet korkoa.

Sanna Marininkin vei muu elämä. Niinpä äänestäjien mielissä demareilla ole yhtään vahvaa nimeä presidentinvaaleissa 2024.

Jutta Urpilainen on kokenut poliitikko ja on ainoa naisehdokas, joka voisi yltää toiselle kierrokselle ja presidentiksi. Valtiovarainministerinä hän sai tunnustustakin Financial Timesilta.

Silti hänen uraltaan puuttuu sellainen äänestäjien silmiin paistava loisto, jonka myötä kärkeen olisi helppo yltää.

Kun koko vasemmiston kannatus eduskuntavaaleissa oli yhteensä 27 prosenttia, kuka tahansa sosiaalidemokraatti olisi ison mäen edessä. Ensimmäisellä kierroksella Urpilaisen pitäisi saada ainakin kaikki demarien äänet.

Urpilainen tuntuukin täyttävän vain velvollisuutensa.

Naiset ratkaisevat. Vasemmiston ääniä jakavat myös vihreiden Pekka Haavisto (val.) ja vasemmistoliiton Li Andersson.

Jos vasemmisto olisi halunnut vasemmistolaisen presidentin, Andersonin olisi pitänyt tukea sosialidemokraattista ehdokasta alusta alkaen. Nyt hän halusi vaalitentteihin mukaan puhumaan asioista, jotka eivät edes kuulu presidentin toimivaltaan.

Oikeistonkin rintamassa on aukkoja. Alexander Stubb on kaupunkien nuorelle, modernille oikeistolle mieluisa ehdokas. Osa oikeistolaisista ei kuitenkaan ole yhtä liberaaleja.

Myös suomenruotsalaisten äänet tulevat jakoon. Suuri osa niistä menee viimeistään toisella kierroksella porvariehdokkaalle. Toisin kuin medioista voisi päätellä, helsinkiläiset feministit ja elämäntaparadikaalit eivät ole Rkp:ssä suurin joukko.

Porvarillista leiriä hajottaa myös Mika Aaltola, tosin kannatusmittausten mukaan vähemmän ja vähemmän. Aaltola ei pystynyt vastustamaan turhamaisuuttaan vaan ilmoittautui kisaan ilman minkäänlaista kokemusta enempää politiikasta kuin johtajuudesta.

Kun Stubb voi jakaa jonkin verran ääniä myös Haaviston kanssa ja kun Aaltolakin hajottaa porvarillista rintamaa, se voisi viedä Jussi Halla-ahon toiselle kierrokselle.

Se kuitenkin edellyttää, että kaikki perussuomalaisten kannattajat lähtevät äänestämään.

Halla-ahon etuna on se, että kukaan muista ehdokkaista ei ole hänen tontillaan. Toisella kierroksella tulisi kuitenkin este. Vaikka muut ehdokkaat eivät ole Halla-ahon tontilla, eivät he myöskään ole tulossa talkoisiin hänen tontilleen.

Vasemmistoa tavallisesti äänestävästä työväestä löytynee jonkin verran ylimääräistä tukea Halla-aholle, mutta se ei riitä.

Alexander Stubbin mahdollisuudet toiselle kierrokselle ovat hyvät. Olli Rehn (val.) on maltillisempi porvariehdokas ja lähempänä suomalaisten enemmistöä. Hän on hyvin osaava ja kokenut, mutta väärässä puolueessa.

Mika Aaltola on jokaisen äidin suosikkivävyn oloinen mutta kuten kaikki yllättävät vävyt, hän ei tiedä talon tavoista mitään.

Haaviston vahvuus on siinä, että vasemmistolla ei ole vahvaa ehdokasta, jolla käydä porvaririntamaa vastaan. Hänen valttinsa on heikko demarien ehdokas. Häntä olisi tukenut vahvasti se, että Li Anderson olisi jakanut äänensä vihreille ja vasemmistolle.

Haaviston suurin haavoittuvuus on taannoinen ministerikausi. Sen aikana hän joutui monien mielestä niin vasemmistolaisen ja yltiöviheriön ringin piiriin, että saattoi laajimmat joukkonsa koota jo gallupien lähtöruutuihin.

Mutta naiset päättävät. Haavistolla on heidän joukossaan hyvä asema.

Niin tai näin, toisen kierroksen erikoisimmat vaalitentit saataisiin aikaan, jos vastakkain olisivat Jussi Halla-aho ja Olli Rehn.

Kumpikin on totisen asiallinen ja koruton. Puhuessaan kumpikin hakee tarkasti muotoiltuja, kuivakkaita ilmaisuja. Päälle puhuminen, huutamisesta puhumattakaan, ei sovi kummankaan tyyliin.

Sellainen vaalikeskustelu olisi vaihteeksi aivan kiinnostava.