Noitavainot ja Euroopan unioni

Kun halutaan selittää Euroopan noitavainot, on vastattava kahteen outoon kysymykseen. Vainot eivät syntyneet keskiajalla vaan keskiajan jälkeen uuden ajan alussa. Kiihkeimmät vainot olivat Galileo Galilein elinaikana (1564–1642). Miksi vainot olivat länsimaisen luonnontieteen ensimmäisenä kultakautena?

Toinen kysymys ei ole yhtään helpompi. Noitavainot syntyivät samoilla seuduilla kuin Euroopan unioni eli keskeisillä ranskan- ja saksankielisillä alueilla. Kiihkeimmät vainotkin olivat näillä edistyneimmillä alueilla.

Kaiken lisäksi noitavainot levisivät maasta toiseen melko tarkasti saman kaavan mukaan kuin uusia maita liittyi Euroopan yhdentymiskehitykseen 1900-luvun puiolivälin jälkeen.

Ihmeellinen arvoitus

Noituudella vahingoittaminen on ikivanha rikos. Niin ikään hyvää tarkoittavia taikoja on tehty koko tunnetun historian ajan. Rikokseksi hyvää tarkoittava taikuus tuli silti yleisesti vasta 1500-luvulla Euroopassa.

Kuvitelmat noitasapatista ja sopimuksesta Paholaisen kanssa kuuluvat uuteen noitateoriaan. Se syntyi keskiajan jälkeen, ja se on täysin eurooppalaisen sivistyksen luomus. Uusi noitateoria tunnettiin parhaiten alueilla, joista sittemmin tuli vahvoja markkinatalousmaita ja länsimaisia demokratioita. Näillä alueilla oli myös suurimmat vainot.

Noitavainojen aalto kulki Euroopan halki kolmessa vaiheessa. Ensimmäiset vainoaallot olivat lähinnä Länsi-Euroopan saksan- ja ranskankielisillä alueilla, Sveitsi mukaan lukien. Sieltä vainot levisivät toisessa aallossa melkein kaikkialle Länsi-Eurooppaan.

Lähes samanaikaisesti ne levisivät myös esimerkiksi Baltian maihin, nykyisen Itävallan alueille ja Böömiin eli nykyisen Tšekin tasavallan länsiosaan sekä nykyisen Suomen alueelle ja Ruotsiin. 1600-luvun lopulla ne levisivät myös Uuteen Englantiin Amerikan mantereella nykyisten Yhdysvaltojen länsiosiin.

Vasta sen jälkeen, noitavainojen kolmannessa aallossa, nähtiin useimmat noitaoikeudenkäynnit Venäjällä, Unkarissa ja Puolassa.

Ranska ja Saksa

Euroopan unionin kannatus on ollut vankinta ranskan- ja saksankielisillä alueilla. Näillä alueilla kansalaiset ja hallitukset ovat muita innokkaammin kannattaneet syvempää yhdentymistä.

Nykyisen Saksan maaperältä noitaopit levisivät Pohjois-Eurooppaan. Sattuvasti Saksan vaikutus oli suuri Pohjoismaiden ja etenkin Suomen EU-jäsenyysneuvotteluissa. Jo vuosisatoja sitten Pohjoismaiden uskonto, talous ja kulttuuri oli monin sitein sidoksissa saksalaisiin alueisiin.

Englanti: EU-politiikka noitavainojen mukaan

Iso-Britannia, Tanska ja Irlanti liittyivät EEC:n eli Euroopan unionin edeltäjän jäseniksi vuonna 1973. EEC:ssä ja sittemmin EU:ssa Iso-Britannia on ollut eritoten Ranskan Eurooppa-politiikan vastapaino. Ranskan vaatimukset syvemmästä yhdentymisestä aiheuttivat suuria riitoja Ison-Britannian kanssa.

Muistettakoon, että Ranska kaatoi Ison-Britannian EEC-jäsenyyden kaksi kertaa, 1963 ja 1967. Ja sitten, kun britit lopulta pääsivät jäseneksi, jo pian osa heistä halusi eroon koko unionista.

Tälle kaikelle on tarkka vastineensa noitavainojen ajalta. Englannissa eurooppalainen noitateoria ei saanut vastakaikua. Siellä oikeudenkäynnit koskivat perinteisiä noitauskomuksia. Lentäviä noitia nähtiin perin harvoin.

Toisin oli Skotlannissa. Siellä tuomarit ja pappismiehet tekivät hanakasti uuden noitateorian mukaisia johtopäätöksiä. Syynä oli se, että skotlantilaisella yläluokalla oli omat yhteydet mannermaahan, josta he tiesivät ammentaa ajanmukaisia kansainvälisiä vaikutteita.

Siksi vainot yltyivät Skotlannissa pahoiksi. Ja skotlantilaiset halusivat jäädä EU:n jäseniksi. Skotlantilaiset olivat ja yhä ovat eurooppalaisempia kuin heidän englantilaiset kanssakansalaisensa.

Espanja: inkvisiittoreiden epäusko

Sittemmin myös Kreikka, Espanja ja Portugali liittyivät EEC:n jäseniksi vuonna 1984. Epäiltyjen määrällä mitattuna maailmanhistorian suurimmat noitavainot olivat Pohjois-Espanjassa Riojan viinialueella ja sen ympärillä.

Vainot levisivät Espanjaan Ranskasta ja syttyivät ilmiliekkiin, kun muuan piian, María de Ximildequin, kertomuksia ryhdyttiin pitämään tosina. Piika väitti tuntevansa ranskalaisia noitia. Hän oli käynyt heidän luonaan noitasapatissa Pyreneiden vuoriston toisella puolen.

Suuret noitavainot loppuivat kuitenkin likimain alkuunsa, sillä Espanjan inkvisitio lopetti ne. Muuan inkvisiittori teki satojen liuskojen selvityksiä siitä, miten syytöksiä tuli arvioida. Hän ei löytänyt mitään luotettavia todisteita noitia vastaan – etenkään lentämisestä!

Kreikka: Idän kirkosta lännen järjestelmiin

Kreikka on erikoinen tapaus, kun tarkastellaan noitavainojen ja Euroopan unionin maantieteen yhteyttä. Kreikassa ei ollut uuden teorian mukaisia joukkovainoja. Maa kuului kreikkalaiskatolisen kirkon alueisiin, eivätkä idän kirkon johtajat halunneet ymmärtää muitakaan läntisen kirkon oppeja. He osasivat vainota ihmisiä ilmankin sellaisia teorioita.

Siitä huolimatta maa on Euroopan unionin jäsen. Siihen on selitys. Kreikka jäi toisen maailmansodan myötä läntiseen leiriin. Saksalaiset olivat valloittaneet sen, mutta joutuivat vetäytymään, ja tilalle tuli brittien johtama hallinto.

Idän kirkossa Kreikka ei voinut saada uutta noitateoriaa, mutta kun maa joutui lännen poliittiseen leiriin, sen oli luonnollista liittyä Euroopan yhdentymiskehitykseen.

Kreikka oli 2000-luvulle saakka ainut idän kirkon valtio Euroopan unionissa. Sittemmin myös Kypros (2004) ja Romania (2007) liittyivät Euroopan unionin jäseniksi.

Sveitsi – viimeisin kuolemantuomio

Suurin poikkeus noitavainojen ja Euroopan unionin laajentumisen reitillä on Sveitsi. Sveitsissä uusi noitateoria tunnettiin hyvin ja oikeudenkäyntejä oli paljon. Tämän kanssa on ristiriitaista se, että Sveitsi ei ole pyrkinyt Euroopan unionin jäseneksi.

Ristiriitaa lieventää se, että Sveitsi on käytännössä yhdentyneen talousjärjestelmän osa. Sen lisäksi Sveitsin pankit ovat olleet julkisuutta pelkäävien omistajien tallelokeroina vuosikymmenien ajan. Se nosti Sveitsin yhdeksi finanssimaailman keskuksista.

Yhdistyneiden Kansakuntien jäseneksi Sveitsi lopulta liittyi vuonna 2002. Joku yksittäinen ääni EU-jäsenyydenkin puolesta maassa on kuultu, mutta jäsenyydestä tuskin tulee mitään ainakaan näkyvissä olevassa tulevaisuudessa.

Sveitsissä olikin viimeinen tunnettu lakiin perustuva noidan kuolemantuomio, joka tiedetään pannun toimeen. Se oli vuonna 1782.

Suomi ennen Ruotsia

Euroopan unionin jäsenyyttä kannatettiin Suomessa vahvemmin kuin Ruotsissa. Suomi teki tarkoituksella myönteisen päätöksenkin ennen Ruotsia. Asiasta sovittiin maiden hallitusten kesken. Sillä tavalla haluttiin kannustaa ruotsalaisia hyväksymään unionin jäsenyys. Suomi liittyi myös rahaliittoon eli euroon toisin kuin läntinen naapurinsa.

Historian kannalta tämä on luonnollista. Suomi oli jo Venäjän vallan aikana latinalaisessa kultakantaliitossa – ilman Venäjää ja muita Pohjoismaita. Suomella oli oma raha, markka, joka sidottiin kultakantaan Ranskan frangin kautta vuonna 1878.

Samassa liitossa olivat muiden muassa Italia, Belgia ja Sveitsi. Ruotsi liittyi kultakantaan pohjoismaisen rahaliiton kautta. Tuo liitto oli hyvin epäonninen.

Tämä on täysin noitavainojen leviämisen kaavan mukaista. Ensimmäiset suuret uuden teorian mukaiset noitavainot Ruotsin valtakunnassa alkoivat Ahvenanmaalla vuonna 1666. Ahvenanmaa kuului Turun hiippakuntaan. Ruotsin suuret vainot Taalainmaalla alkoivat kaksi vuotta myöhemmin.

Ahvenanmaan vainot syntyivät saksalaisista vaikutteista. Paikallinen tuomari, Nils Psilander, oli palvellut Ruotsin valtakuntaa Baltiassa ja tunsi hyvin aikansa mukaista saksalaista tutkimista.

Puola, Unkari ja Venäjä

Vasta vainojen kolmannessa aallossa nähtiin suurimmat noitaoikeudenkäyntien aallot Venäjällä, Unkarissa ja Puolassa. Unionin uudet jäsenmaat Suomen ja Ruotsin jälkeen olivatkin Puola, Unkari, Tšekki ja Baltian maat.

Puolassa ja Unkarissa oli paljon oikeudenkäyntejä 1700-luvulla. Puolassa annettiin tiettävästi Euroopan viimeinen noidan kuolemantuomio vuonna 1793. Tuomio oli kuitenkin laiton, sillä laki oli jo muuttunut.

Jos noitavainojen leviämistä pitää mittapuuna, Euroopan unionin jäseniksi Baltian maat ja Tšekki liittyivät aikataulusta jäljessä. Vironkin vainoista pääosa oli ennen Suomea ja Ruotsia. Asia selittyy yksinkertaisesti. Neuvostoliiton liittolaisiksi joutuneet Keski- ja Itä-Euroopan maat eivät voineet seurata länsimaiden yhdentymiskehitystä, vaikka olivat aikanaan noitavainojen maantieteessä keskeisiä.

Toinen maailmansota selittääkin useimmat epäyhtenäisyydet siinä, miten Euroopan unionin laajentuminen on vastannut noitavainojen leviämistä maasta toiseen.

Yksilön maantiede

Noitavainojen maantiede kertoo eurooppalaisuudesta. Se on myös markkinatalousmaiden maantiedettä.

Mikä yhdistää näitä kahta ilmiötä? Yksi tekijä on yksilön asema. Eritoten Luoteis- ja Pohjois-Euroopassa yksilön asema oli jo varhain suhteellisen vahva. Suuret klaanit tai suvut eivät kahlinneet perheviljelmiä eivätkä tavernaa tai kauppaa pitänyttä pariskuntaa samalla tavalla kuin monissa muissa kulttuureissa.

Uskonnolliset reformaatiot, niin kutsutut uskonpuhdistukset, uudistivat sekä protestanttisia että katolisia uskonsuuntia. Ne vahvistivat yksilön asemaa ja itsenäisyyttä. Tätä korosti sittemmin myös Euroopan valistusaika.

Venäjällä ei ole ollut reformaatioiden kaltaisia liikkeitä. Siellä uskonnolliset uudistusliikkeet ovat usein johtaneet aivan päinvastaisesti vanhoillisuuden jyrkentymiseen entisestään.

Valistusaikakaan ei saanut Venäjällä suurta sijaa. Kun myös roomalaisen oikeuden perinne puuttui Venäjältä, ei oikeuden riippumattomuutta korostettu samalla tavalla kuin monissa muissa Euroopan maissa. Yksilön suoja hallinnon ja politiikan mielivallalta on ollut heikko.

Siten noitavainojen maantiede on myös yksilön vapauden maantiedettä.

Noitanainenkin oli itse vastuussa teoistaan ja sielunsa puhtaudesta.